NÄIN SE ALKOI...

Olen jo kauan ajatellut kirjoittaa unimaailmastani.
Kunnioitan unia, ne puhuvat minulle.
Unessa puhuu sielun kieli.
Unet kertovat unennäkijästä.
Elän merkityksellisten unien maailmaa.
Tajunta ja mieli luovat unikuvia ja heijastavat pelkoja.
Olen kokenut läsnäolo unia,

Elänyt aikaa milloin painajaisunet vainosivat.
Menneisyydessä kerran näin käärme unen.
Unen merkityksen ymmärsin myöhemmin.

Kuun kierto on minulle uskomaton
ja hämäävä riippuvuus-suhde myös unimaailman herkkyyteen.

Vuosituhannen vaihtuessa näin unen.
Yön päättyessä kiireesti tein muistiinpanoja.
Muutaman viikon jälkeen etsin unimuistot
ja syntyi runo "UNELMAT JA NAAMIOT".
Myöhemmin  tajusin kuinka monimerkityksellinen se minulle on.

Samalla käänteentekevä, mullistava suhtautuminen kirjoittamiseen heräsi.
Kirjoituksia vuosikymmeniltä rapisi joka nurkasta.

Elämän illan hiljaisuudessa on myös unien uupumus.
Vielä sentään joskus...

Unielämässä tapahtui viime yönä jotain surullista.
Huomasin sen katsoessani kirjoittamaani runoa:

UNI

Elämän liekki
on leikkiä
unta valkeaa

Yön tummuus
ja varjot
valoon katoaa

Yksinäisen tuulen
sylissä julmaa
on katsoa
kalpeaa

Uuden aamun
arvoitukset
mielen kirkastaa


TARKOITUKSIEN MAAILMA ANTAA UUDEN PERSPEKTIIVIN
JA MYSTIIKKA JAKAA VOIMAA

15.06.2008