UNELMAT JA NAAMIOT

Vuosituhansien jälkeen
hiljaisuuden yössä
syntyi uusi kuu
saapuivat uneeni yllättämään
menneisyyden aaveet
sumusilmin kysymään:
Miksi?
Mihin katosivat yhteiset haaveet?

Oli kohtalot etsineet toisiaan
ohi kulkien päällä maan
oli toisiaan hiukan vain hipaisseet
haaveeksi kaikki jäi vaan

Usein itse kompuroin
jos askel eteen
oli taakse kaksi
aina ajauduin kauemmaksi
Vaieten silloin ymmärsi sen
jää haaveeksi unelmat nää
ei löydy minulle tarkoitus
ei löydy määränpää

En ymmärtää voi
miksi nyt tää
nämä keskenjääneet
onnenmääreet
minua syyllistää?

Liian varhain
oli taakat sielussain
oli mustelmat sydämmessä
sinipunainen orvokkiniitty kai
minun silmiini
lempeyden liekin sai
ja
ikuisen elämäntuskan

Vain kangastus
oli tärkeää
olin tyytyväinen
niin vähään
- ei mitään menetettävää

Pelkureiden maailma
oli minua varten
vain naamioita vaihdellen
minä
- outo ihminen

Yön aamuun vaihtuessa
oli arvoitusten aika ohi
mieleni hämmentyen
samalla tuntien sen
saan ehkä olla
- joskus
se puuttunut osanen

Kyllikki Martinpuro
Huhtikuu 2003